Blogi

10/2019 päivityksiä

Tervehdys,
mikäli satuit tänne eksymään!

Sivostoni on jäänyt erittäin vähälle käytölle, joskin harkinnassa jos kirjoittelisin satunnaisesti kun tuli Facebook tili ainakin toistaiseksi poistettua. (Mm yliopiston tapahtumamainosten takia saatan luoda uuden, katsotaan.)

Matkailututkimuksen maisteriopinnot edistyvät, kirjamyynti kasvaa tasaisesti ja kokkaukset ovat enemmän takalevyllä.
Takalevyllä tarkoittaa, että bengalikeittiötä kyllä opiskellaan, reseptejä lähetetään whatsapp ryhmän kautta ja catering keikkoja saa ehdottaa, mutta seula on korkeahko. Lähtökohtaisesti kokkaan vain samassa osoitteessa kuin tarjoilu, min 20 henkilölle.

Niin opintoihin liittyviä kuin niistä erillään olevia filosofisia intressejä on tulilla. Muutamaa artikkelia tuloillaan ja vielä neuvotteluissa olevia keskustelukerhoja jne, näistä myöhemmin lisää.
Minut saa parhaiten kiinni telegram / whatsapp 0503867188 tai seuraamalla instagram booksbymuni / veggie_lapland. Nähtäväksi jää aktivoidunko täällä.

T Miro

Ulos laatikoista

Useampaa uutta ideaa kehittelyssä! Muutamien Facebook-keskusteluiden johdosta tiedostanut uusia potentiaalisia kohderyhmiä palveluilleni, mm: kiireiset/nevereatingathome /nevercookingathome – kategorioihin sijoittuvat ihmiset. Aika laajentaa käsityksiä vegaanisten ruokapalveluiden mahdollisuuksista. Ihmismieli laatikoi asioita liian helposti: Catering-palveluita tilataan häihin tai rippijuhliin. Kasvisruokakurssilla pitää olla vähintään kahdeksan ihmistä, päivämäärä tulee olla lyötynä lukkoon vähintään kaksi kuukautta etukäteen. Ei näin. Ihmiset syövät joka päivä, kiinnostus vege/vegaaniruokaan kasvaa jatkuvasti. Lukemattomia mahdollisuuksia jakaa tietoa, taitoa ja käytännön apua. Muutamia ajatuksia:

  • Ruoanvalmistus ihmisten kodeissa. Muutaman päivän tai vaikkapa viikon aterioiden kokkaaminen valmiiksi pakkaseen ja jääkaappiin.
  • Keikkaluontoinen ruoanvalmistus paikanpäällä yrityksissä. Vaikkapa kahdelle päivälle. (Toimittaminen toki myös, mutta paikanpäällä tekeminen ja tarjoilemien eri asia)
  • Kaupassakäynti, ruoanvalmistus ja opastus vegaanisessa/intialaisessa keittiössä käytettävien ainesten suhteen
  • Lounas/illalliskokkaus (myös) pariskunnille ja perheille
  • Menusuunnittelu, opastus ja ideointi.

Päiväkirja 10/2016

Viikot ja kuukaudet kuluvat nopsaan ja jälleen liian pitkä aika edellisestä päivityksestä omalla sivustollani. Lyhyenä tiivistelmänä todettakoon, että projektit etenevät hyvään suuntaan. Kokkauksia on sovittu ja uusia suunnitteilla. Joogien työpajoja, ulkotulilla kokkaamista Pyhän Kaamosfestareilla, kausiluontoista vegekokkailua ravintoloissa ja isompia juhlakokkauksia tulevalle vuodella. Samaan hengenvetoon todetaan, että vältän identifikoitumista ainoastaan kokiksi ja painotusta myös tiedon jakamiselle. Niin luentoja kuin artikkeleita luvassa! Myös vastukonsultaatioita ja suursiivouksia voi kysellä, vaikkakin markkinoinnin selkeyden kannalta painotus edelleen ruokapuolella. Filosofista tekstiä yritetään tuottaa tänne lähiaikoina. Facebook / pinterest Muni’s Workshops ja Instagram Muniventures päivittyvät tätä sivua ahkerammin, seuraaminen sallittua ja suotavaa.

-Muni

Luennot ja artikkelit

Olen havainnut kasvanutta mielenkiintoa palata luennointiin ja kirjoittamiseen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, tai ainakin moni asia vaikuttaa moneen muuhun.

Imagokysymys: Luennoitsija, kokki, yrittäjä vai mitä? Jos haluat elää kokkaamalla sinun pitää panostaa kokkausten mainostamiseen, mutta en ole toisaalta koskaan halunnut identifoitua vain kokiksi. Luennoitsija, mutta mistä aiheesta ja millä motivaatiolla? Muni kaiketi seuraa bhaktia jollain tasolla, mutta meinaako nyt jatkaa bhaktivedanta filosofian linjassa, edustaako Krishna-liikettä vai mitä? Vai onko luvassa jotain hämäräperäistä vamamarga-settiä?

Luulen, että asiat muotoutuvat pikkuhiljaa ja löytävät paikkansa. Itselleni tärkeimmät taustavaikuttimet ovat lukeminen, opiskeleminen ja luentojen kuunteleminen jotka luonnostaan johtavat mielenkiintoon tiedon jakamiseen. Luen melko paljon niin bhaktiin ja vedalaisuuteen liittyvää kirjallisuutta kuin sekalaista esoteriaa, mystiikkaa ja yleistä tietoa. Bhaktividya Purna Swamin ja Suhotra Swamin luennot ovat myös suuri inspiraation lähde. Erityisesti BVPS luennoissa ja seminaareissa on niin paljon poikkeuksellisen syvällistä nerokasta filosofiaa jota en ole missään muualla kohdannut, että koen eräällä tasolla velvollisuudekseni viedä tietoa jollain tavalla eteenpäin, vaikka oma kapasiteettini niin älykkyden kuin henkisen oivalluksen suhteen on hyvin rajallinen. Olen toisinaan maininnut, että olen väsynyt kuumottamiseen. Pitää paikkansa, en näe silti ristiriitaa tiedon jakamisen kanssa. Koen, että tiedon kerääminen ja jakaminen ovat asioita joita minun täytyy tehdä, tai jotka tuntuvat hyvältä, se, onko luennoilla ihmisiä tai lukevatko ihmiset artikkeleitani on sikäli toissijaista. Ja edustan ensisijaisesti itseäni. Osa työn alla olevista otsikoista liittyvät suoraan tai epäsuorasti bhaktiin, kaikki eivät. En keksi tyhjentävää kategoriaa mihin itseni sijoittaa, olen siis vain oma itseni, puhun asioita jotka itseäni kiinnostavat, that´s all.

-Muni

Kesä on kulunut varsin tiiviin matkustelun parissa. Bhaktivedanta Collegen tutkinto saatiin viimein päätökseen Budapestissa ennen juhannusta. Juhannuspäivänä Rovaniemelle, kokkauskurssi Ylläsjärvellä, Tampereelle, kokkauksia Natural High Healing festivaalin henkilökunnalle Uudessakaupungissa. Vegaaninen snacks Intian suurlähettilään seurueelle Laihialla, vierailu Lumous ja Kosmos-festivaaleilla ja 3 päivän ravintolakokkaukset Govindamiin Helsingissä.

Monia uusia yhteistyökumppaneita löytynyt ja hyvää palautetta tullut.

Liikkuvan keikkakokin toimenkuva eroaa tietyissä asioissa yhdessä lokaatiossa työskentelyyn verrattuna. Omaan luonteeseeni sopii, että tilanteet muuttuvat. Ja satunnaisiin keikkoihin on mentaliteetin puolesta helpompi panostaa täysillä kuin samankaltaisten rutiinien seuraaminen kuukaudesta ja vuodesta toiseen yhdessä paikassa. Erilaisiin tilanteisiin sopeutuminen tuo tietysti myös haasteita, varsinkin kun toimin usein lainatulla kalustolla. Käytettävissä oleva välineistö saattaa olla puutteellista, kaikki toivottuja aineksia ei ole saatavilla jne. Parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaaminen on kuitenkin päämäärä.

Palaute on ollut hyvää, mikä on tietysti ilahduttavaa. Omasta näkökulmasta aina voisi kuitenkin parantaa. Tiettyjen rutiinien lisääminen kaiken liikkumisen ja intensiivisyyden keskelle helpottaa parhaan lopputuloksen aikaansaamista. Teen varsin suurta variaatiota erilaisia lajeja, mutta vähempikin saattaisi riittää. Tietyissä lajeissa pitäytyminen helpottaa asioita: samat mausteet, samat reseptit asiakkaille yms.

Olen myös päättänyt, että isommissa, ainakin yli 50hlö tilauksissa on jatkossa apuna vähintään yksi apulainen alusta loppuun. Vaikka monista 100hlö aterioista on selvitty kunnialla yksinään, apulainen vähentää huomattavasti stressin määrää ja mahdollistaa rauhallisemman keskittymisen yksityikohtien hiomiseen. Yhdessä ravintolassa työskentelelevä tai liikkuva kokki, jokaisesta ateriasta pitäisi saada mahdollisimman hyvä, mutta sanoisin, että tuo elementti korostuu liikkuvalla kokilla. Jos mokaat ravintolassa, voit sanoa:”Sorry, tulkaa ensi viikolla uudestaan.” Mutta jos tapaat liikut paljon ja toimit keikkaluontoisesti, tapaat monet asiakkaat vain kerran, et saa välttämättä uutta mahdollisuutta antaa hyvää kokemusta ja siksi pitää onnistua aina ja joka kerta.

-Muni

Wild Plant Diary 18th May

It was pleasure to find out that in North Karelia spring had proceeded much further in comparison to Lapland. We spend last weekend in friends place at Hammaslahti, some 25km south from Joensuu and had opportunity to collect and cook various wild plants. There was goutweed everywhere and it´s very easy and fast to collect too. Fireweed too, now it was pretty small, sprouts were just coming. Personally I use fireweed later in the summer too, you can always use the leaves, but some people just use it on springtime, or early summer. There were nettles and dandelion too, although not us much these ones previously mentioned. From all these green leaf plants you can do bengali style sak. What I have heard, in Bengal there are at least 20 different kinds of green leaf plants commonly used. Palak(spinach)-paneer is pretty well known dish even in Europe nowadays, but one can use many other too, all of them have their particular flavour. Nettle is my personal favourite, by in itself, or with new local potatoes.

 

I collected some common yarrow too, let´s see if I use it for spicing or as part of some herbal tea. Of course there would have been opportunity to collect much more, but this was nice start anyway, eating wild plants for five days in a row.

What comes to the visual side of the food, sak is kind of mushy style of preparation, need to practice how to make the pictures more attractive. There are people who think it´s foolish or unimportant to post your pictures to instagram and pinterest, but nice pictures happen to be very important way to advertise your food nowadays. In one sense even more important than the food being tasty. Obviously food need to taste good, but if it doesn’t look nice, you don´t get attention in net.

Something green coming now here in lapland too, found nettles from friends courtyard in Rovaniemi, but very small still, have to wait another one week I think.

Cooking wild plants regularly, let´s say 2-3 days a week is one goal, but learning and experimenting still more important. Have to make sure, that I cook with variety of plants. Nettle and goutweed are nice, but pretty common and well known, there are so many others too. Experimenting with various spices and writing down recipes which work especially nice is needed too.

Yours Muni

Waiting for Nettles

Since already discussing about cooking projects in northern Norway and in general hoping to expand outside Finland, in future at least part of my blogs will be in English. (and sorry for my grammatical shortcomings)

For about last 4-5 years tried to increase the usage of wild plants and herbs in my cookings. Improvement every year, although Finnish summer tends to be short and basically every year you wake up somewhere in July or August and realise that the best time has already gone. Finland is about 1400km long and there is obviously big difference with the growing of plants in south and north. My friends in south told about cooking some wild plants already weeks ago, whereas here in Lapland first greens are just about to come.

During previous summers I have used at least 1) nettle 2) bishop´s weed 3) fireweed 4) dandelion (makes nice bitter flavour) 5) clover 6) common yarrow 7) aspen leaves 8) water lily roots 9) rhubarb 10) tansy 11) cow parsley. Obviously various berries too, and some other plants. Very much aware, that there are so many more which can be used directly to cooking or dried for medical purposes, but there is always the step from turning the pages of the books to walking to the nature….in any case, determined to do my best this year too. Nettle is one of my favourites, but it´s also important to broaden your horizon from just couple easy to find plants.

Like I discussed in my previous writing, people sometimes get too much stuck to different terms and have funny conceptions about different terms. Health food, clean eating, wild plant cooking, organic, yoga/ayurvedic food, Indian cuisine etc. There is sometimes conception, that if you fe focus to wild plants, it´s something very much different from yoga food or Indian cuisine, or at least persons marketing their thing advertise.

Well if we speak about traditions, there is no comparison to Indian vegetarian cooking, nobody comes even close. No other culture where good part of the population have been vegetarians since time immemorial and developed very sophisticated cuisine.

Indian cuisine, or bengali cuisine, doesn’t however mean that all the ingredients must be from India. For me bengali cuisine means especially the knowledge and culture, conceptions of menus, knowledge about spicing, culture of serving the food etc. And actually using local ingredients is very much recommended! Many plants used for cooking are same in India as in Finland, and there are many wild plants growing in Finland which can be nicely adjusted to Indian style recipes.

Bengali vegetarian/vegan cuisine and wild plant cooking goes very nicely together!

Wherever you live, we very much encourage you to use wild plants and/or growing yourself, since 1) wild food generally means cleaner food 2) it´s healthy 3) it´s fresh 4) it´s more tasty 5) you save money 6) it´s ecological 7) it´s fun

 

We keep it short this time, getting back soon with some pictures!

-Muni

 

Päiväkirja 11.4, ajatuksia kasvisruokatrendeistä

Ainakin huhtikuun ajan kokkailen hieman yllättäen Sodankylässä!

Facebook ideointini omasta ravintolasta johtivat Cafe Nastan pyörittäjän Virpin yhteydenottoon ja luvassa keitto-painotteisia vegaanisia lounaita joka viikko keskiviikosta perjantaihin, viikonloppu-brunsseja, sekä luentoja ja muita tapahtumia.

Varsin monenlaista eri vaiheissa olevaa projektia ja ideaa on etenemässä. Joidenkin mielipiteiden mukaan tapanani on sekaantua liiankin moneen asiaan, mutta ajattelen itse, että hyvä kasvisruoka on siellä keskiössä ja erilaiset suoraan tai epäsuorasti asiaan liittyvät projektit kulkevat luontevasti rinnalla

Eräs Krishna kollega sanoi kerran, että aineellinen maailma tarkoittaa sanoilla temppuilua. Erilaiset termit luovat tietynlaisia mielikuvia joita markkinointi-maailma yrittää hyödyntää. Kasvisruoka, vegaaninen ruoka, clean eating, healthy eating, luomu, superfood, detoxaus, villiruoka, etninen, paikallinen, terveysruoka, kotimainen, gluteeniton, sokeriton jne. Ja tietysti moninaiset otsikoissa olevat ainekset ja lajit: nyhtökaura, vegaaninen pekoni, smoothie-kulhot, kerrosjälkkärit, nutritional yeast jne.

Pidemmän kaavan mukaan luonnehdin omia kokkauksiani: bengalaisiin oppeihin pohjautuvaa, korkealuokkaisia, mahdollisimman paljon paikallisia ja luonnosta kerättyjä raaka-aineksia käyttävää, painopisteenä vegaanista ja gluteenitonta ruokaa jossa huomioidaan ruoan ja ruokailutilanteen kokonaisvaltaisuus ja esteettinen ilme.

Myyviä sanoja kannattaa hyödyntää, toisaalta pitää olla tarkkana, ettei rajaa itseään liikaa ja huomioi aina ajan paikan ja olosuhteet.

”Bengalilainen ruoka.” on positiivista eksotiikkaa jollekkin joka on syönyt paljon intialaista, jollekkin toiselle termi kuulostaa liian eksoottiselle, mahdollisesti myös ei-kotimaiselta, ei-paikalliselta, liian mausteiselta yms.

Todellisuudessa omat bengalilaisen keittiön kokkaus-guruni ovat experttejä useammassa muussakin etnisessä keittiössä kun ovat perusteisiin tutustuneet. Jos joku on taidokas kokki, ymmärtää ruoanvalmistuksen ja erityisesti maustamisen perusteet, samoja taitoja voi helposti soveltaa muihin yksityiskohtiin. Useamman kerran maistanut Mayapur-bhaktojen valmistamaa ensiluokkaista kiinalaista ja italilaista kasvisruokaa. Paikallisten ainesten käyttäminen on myös yksi periaate bengalilaisessa keittiössä. Bengalilainen ruoka ei ole siten millään tavoin ristiriidassa paikallisen, kotimaisen, luomun tai villivihannes-ruoan kanssa. Hyvä tuntemus raaka-aineista ja mausteista antaa kaiken tarvittavan tiedon tehdä ”detoxing” ruokaa, mutta joku haluaa tapahtumaansa ”Detoxing clean eating” ruokaa, eikä ”traditionaalista kasvisruokaa”, vaikka todellisuudessa ero näiden kahden välillä voi olla kiinni varsin pienistä hienosäädöistä.

Ei voi myöskään luvata liikoja: Käytetyt ainekset ovat mahdollisimman korkealuokkaisia, mutta 100+ henkilölle kokkaaminen ei ihan helpolla onnistu pelkistä villivihanneksista, nokkosten ja vuohenputkien kerääminen onnistuu 10:lle, muttei välttämättä 100:lle. Festivaaleilla raaka-ainesten käsittely teltassa saattaa olla osin kiellettyä ja on pakko käyttää säilykkeitä.

Omat valttini ovat, että olen opiskellut traditionaalista kasvisruoka-kokkaamista korkean tason experttien alaisuudessa, valmistanut kasvisruokaa 20v ajan, opiskellut ja opiskelen lisää ayurvedaa, mauste- ja yrttietietoa. Seuraan uusia trendejä parhaani mukaan ja olen valmiina kokeilemaan uusia innovaatioita yhdessä traditionaalisen tiedon kanssa.

Minkälaiseksi oma imagoni tarkemmin muodostuu ja keskitynkö tulevaisuudessa tarkemmin johonkin tiettyyn juttuun jää nähtäväksi, siihen asti mennään ”Hyvää vege/vegaani ruokaa 20v kokemuksella”

-Muni

 

 

Vege-kokin päiväkirja 15.3

Pidin toistaiseksi pohjoisimman kasvisruokakurssini Inarissa keskiviikkona 9.3.

Päätös kurssin pitämiseen syntyi hieman spontaanisti useamman osatekijän summana: asuntoni Rovaniemellä joutui remonttiin, tuttavalla oli asunto tyhjillään Ivalossa ja etelässä asuva ystävä ehdotti ottamaan yhteyttä siskoonsa Inarissa. Alta viikon varoitusajalla saatiin kuitenkin 6 henkilö kurssille ja lisäksi muutama henkilö aterioimaan. Kurssi pidettiin kotoisassa puutalossa n 10km päässä Inarista, oli erityisen hienoa kokata puuhellalla pitkästä aikaa!

Ruoanvalmistuksessa lämmitykseen käytettävän elementin vaikutus ruokaan kuuluu ehkä hienojakoisemman tai esoteerisemman tiedon kategoriaan, mutta on ainakin hieman hereillä oleva henkilö voi kyllä havaita sen konkreettisesti.

Ayurvedan mukaan erilaiset lämmitys-elementit paremmuusjärjestyksessä:

  1. Kuivattu lehmänlanta
  2. Puu
  3. Hiili
  4. Kaasu
  5. Sähkö

En aloita laajempaa selostusta kuivastusta lehmänlannasta, totean vain lyhyesti, että sitä käytetään hyvin yleisesti mm. Intiassa. Olen seurannut lehmänlannalla kokkaamista/lämmittämistä usein mayapurin Bhaktivedan Academyn keittiössä. Kevyttä, hyvin syttyvää, lämpöteknisesti käyttäytyy hieman eri tavalla kuin puu. Suhteellisen korkeitakin lämpötiloja saadaan aikaan, mutta vaatii ahkeraa palkeiden käyttöä.

Käytettiin sitten lantaa tai puuta, elementti tuo ateriaan ”sitä jotain”, mutta samalla lisää haastetta tarkkaavaisuudelle. Jos valmistetaan 6, 8, 12 tai useampien lajien aterioita, on väistämätöntä, että useampi laji on samanaikaisesti tulella. Kaasun ja sähkön tuottamaa lämpöä pystyy säätelemään suhteellisen tarkkaan, mutta puun ja lannan suhteen kokin täytyy olla jatkuvasti tietoinen minkälaisella kuumuudella jokainen pata lämpenee ja pitääkö tulta lisätä vai ei. Vedalaisissa tarinoissa mainitaan, että aristokraattisissa keittiöissä saattoi olla käytössä 100 tulipesää! Ei aikaa speissata kuten ashramissa sanottaisiin!

Puulämmitteisten hellojen ja myös suoraan luontoon rakennettujen tulipesien/nuotioiden yms käyttäminen kiinnostaa kovasti ja kaikki tilaisuudet pitää kursseja mahdollisimman luonnonmukaisissa oloissa pyritään hyödyntämään.

Villivihannesten käyttöä on pyritty lisäämään joka kesä ja aion olla valppaana heti kun ensimmäiset vihreät versot puskevat esiin. Bengalilainen/intialainen ruokakulttuuri saattaa kuulostaa ihmisten korvaan ei-kotimaiselta, mutta itseasiassa bengalilainen keittiö ja villivihannesten käyttö sopivat varsin saumattomasti yhteen. Bengalilaisen keittiön seuraaminen tarkoittaa ensisijaisesti tiettyjen periaatteiden seuraamista. Suomessa ei ole mitään traditonaalista kasvisruokakulttuuria, ei mitään kovin laajaa ruokakulttuuria yleensä ottaenkaan. Ymmärrys mausteiden ja mausteyrttien käytöstä ja mahdollisuuksista on varsin vähäistä, jos ei olematonta.

Intiasta tulevia oppeja ja periaatteita voi ja pitääkin  soveltaa aineksiin jota on saatavilla paikallisesti. Mielenkiinto suoraan luonnosta kerättäviin aineksiin kasvaa, mutta on edelleen varsin marginaalista. Haluan kuitenkin omalla esimerkilläni kannustaa ihmisiä hyödyntämään villivihanneksia ja yrttejä enemmän.  Koska:

  1. Kerääminen on hauskaa
  2. Uudet makuelämykset
  3. Ekologisuus
  4. Puhtaus
  5. Taloudellisuus
  6. Omavaraisuus

Suomen luonnon elementtejä hyödyntävien, myös ulkoisesti mahdollisimman elämyksellisten ja esteettisten tarjoiluiden toteuttamista valmistellaan ja suunnitellaan kovaa vauhtia. Yhteistyökumppanit ja apulaiset ovat etsinnässä, se on tullut opittua, että ulkoiseen hifistelyyn panostaminen vaatii apuvoimia. 5-6 lajin valmistaminen 10 henkilölle vaatii tarkkaavaisuutta ja ilman apulaista kapasiteetti panostaa tarjoiluun, annosten estetiikkaan ja yleiseen koristeluun on rajallinen.

-Muni

Ps. Monenlaista projektia on neuvotteluissa toukokuulta syyskuulle, mutta kaikkia ei ole lytöty lukkoon. Kokkauskursseja/catering-palveluita/luentoja yms voi mieluusti kysellä

 

Henkilökohtaisen bhakti & ruokakulttuurin tiivistetty historiikki

1995/1996 vuodenvaihteessa päätin alkaa lakto-vegetaristiksi, paljolti veda-kirjallisuuden myötävaikutuksesta. 1996 kesäkuussa vierailin ensimmäistä kertaa Helsingin temppelissä ja aloin myös pian siunaamaan ateriani. Samana vuonna huomasin muuttaneeni temppeliin ja olin pian Suomea kiertävän ryhmän mukana kauppaamassa kookospalloja ja krishnalaista kirjallisuutta. Ryhmässämme oli yleensä 3 jäsentä ja kunnianarvoisa ryhmänjohtajani piti minulle ensimmäisen kasvisruokakurssini noin kahden viikon matkustelun jälkeen:
”Ota jääkaapista vihanneksia, kuori ja pilko. Lämmitä gheetä kattilassa, ota jotain mausteita ja heitä ne gheen sekaan. Laita ripaus vettä ja suolaa. Kun vihannekset kypsiä, SUBJI on valmis. Joo ja tee riisiä kanssa”.

Näillä mentiin alkuun. Reissaamisen ohella temppelin keittiössä oppi pikkuhiljaa eri ruokalajeja. Osa pohjautui johonkin Krishna-kokkauskirjaan, osa oli kokkien itse soveltamia.

Vuonna 2007 Bhakti Vidya Purna Swami vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa. Tein ensimmäisen lounaan hänelle; höyrytettyä parsaa ja smetanaa (Suhotra Swamin suosikkilajeja).
Joitakin aikoja myöhemmin Bhakti Vidya Purna Swami (BVPS) lähetti muutamia oppilaitaan Suomeen. ”Kaikella ystävällisyydellä, ruokakulttuurista teillä ei kukaan ymmärrä mitään.”

Muutos alkoi. Vaikka Suomen krishnalaiset olivat taitavien vege-kokkien maineessa jo aikaisemmin ja vaikka heistä muutama oli oikeastikin taitava kokki, BVPS ja hänen Mayapurin koulunsa henkilökunnan ansiosta niin ymmärrys kuin taidot intialaisesta kasvisruoasta siirtyivät toiselle tasolle. Mayapur sijaitsee Länsi-Bengalissa ja Mayapurin Bhaktivedanta Academy vaalii traditionaalista bengalilaista kasvisruokakulttuuria. Koulussa on mahdollista oppia erittäin laaja kirjo erilaisia reseptejä; erilaiset menut, ayurvedan huomioiminen, oikeaoppinen tarjoileminen, vuodenajan mukaan kokkaaminen jne.

Muutin ulos ashramista 2013 loppuvuodesta. On kyseenalaista voinko kutsua itseäni kovin erityiseksi brahmanaksi nykyisellään, mutta tietyt periaatteet ovat varsin syvässä. Brahmanan tulisi ideaalisti elää yksinkertaisesti, mm. opettamisesta saatavilla lahjoituksilla. Liiketoimintaakin voi harjoittaa hätätapauksessa, mutta toisen palvelukseen meneminen tarkoittaa itsenäisyydestä luopumista. Yrittäminen itselleni oli siten luontainen vaihtoehto. Catering-palveluita ja kasvisruokakursseja tein monien vuosien ajan jo ashramissa asuessani ja näiden markkinoiminen oman toiminimen alla oli luontevaa.

Yrittäjyys ei ole ollut helppoa, varsinkaan kun nollasta aloittaa. Usko ja luottamus menestykseen ovat korkealla, mutta väliaikainen sivutoimiseen työhön turvautuminen on myös harkinnassa.

-Muni