1995/1996 vuodenvaihteessa päätin alkaa lakto-vegetaristiksi, paljolti veda-kirjallisuuden myötävaikutuksesta. 1996 kesäkuussa vierailin ensimmäistä kertaa Helsingin temppelissä ja aloin myös pian siunaamaan ateriani. Samana vuonna huomasin muuttaneeni temppeliin ja olin pian Suomea kiertävän ryhmän mukana kauppaamassa kookospalloja ja krishnalaista kirjallisuutta. Ryhmässämme oli yleensä 3 jäsentä ja kunnianarvoisa ryhmänjohtajani piti minulle ensimmäisen kasvisruokakurssini noin kahden viikon matkustelun jälkeen:
”Ota jääkaapista vihanneksia, kuori ja pilko. Lämmitä gheetä kattilassa, ota jotain mausteita ja heitä ne gheen sekaan. Laita ripaus vettä ja suolaa. Kun vihannekset kypsiä, SUBJI on valmis. Joo ja tee riisiä kanssa”.
Näillä mentiin alkuun. Reissaamisen ohella temppelin keittiössä oppi pikkuhiljaa eri ruokalajeja. Osa pohjautui johonkin Krishna-kokkauskirjaan, osa oli kokkien itse soveltamia.
Vuonna 2007 Bhakti Vidya Purna Swami vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa. Tein ensimmäisen lounaan hänelle; höyrytettyä parsaa ja smetanaa (Suhotra Swamin suosikkilajeja).
Joitakin aikoja myöhemmin Bhakti Vidya Purna Swami (BVPS) lähetti muutamia oppilaitaan Suomeen. ”Kaikella ystävällisyydellä, ruokakulttuurista teillä ei kukaan ymmärrä mitään.”
Muutos alkoi. Vaikka Suomen krishnalaiset olivat taitavien vege-kokkien maineessa jo aikaisemmin ja vaikka heistä muutama oli oikeastikin taitava kokki, BVPS ja hänen Mayapurin koulunsa henkilökunnan ansiosta niin ymmärrys kuin taidot intialaisesta kasvisruoasta siirtyivät toiselle tasolle. Mayapur sijaitsee Länsi-Bengalissa ja Mayapurin Bhaktivedanta Academy vaalii traditionaalista bengalilaista kasvisruokakulttuuria. Koulussa on mahdollista oppia erittäin laaja kirjo erilaisia reseptejä; erilaiset menut, ayurvedan huomioiminen, oikeaoppinen tarjoileminen, vuodenajan mukaan kokkaaminen jne.
Muutin ulos ashramista 2013 loppuvuodesta. On kyseenalaista voinko kutsua itseäni kovin erityiseksi brahmanaksi nykyisellään, mutta tietyt periaatteet ovat varsin syvässä. Brahmanan tulisi ideaalisti elää yksinkertaisesti, mm. opettamisesta saatavilla lahjoituksilla. Liiketoimintaakin voi harjoittaa hätätapauksessa, mutta toisen palvelukseen meneminen tarkoittaa itsenäisyydestä luopumista. Yrittäminen itselleni oli siten luontainen vaihtoehto. Catering-palveluita ja kasvisruokakursseja tein monien vuosien ajan jo ashramissa asuessani ja näiden markkinoiminen oman toiminimen alla oli luontevaa.
Yrittäjyys ei ole ollut helppoa, varsinkaan kun nollasta aloittaa. Usko ja luottamus menestykseen ovat korkealla, mutta väliaikainen sivutoimiseen työhön turvautuminen on myös harkinnassa.
-Muni
