Ainakin huhtikuun ajan kokkailen hieman yllättäen Sodankylässä!
Facebook ideointini omasta ravintolasta johtivat Cafe Nastan pyörittäjän Virpin yhteydenottoon ja luvassa keitto-painotteisia vegaanisia lounaita joka viikko keskiviikosta perjantaihin, viikonloppu-brunsseja, sekä luentoja ja muita tapahtumia.
Varsin monenlaista eri vaiheissa olevaa projektia ja ideaa on etenemässä. Joidenkin mielipiteiden mukaan tapanani on sekaantua liiankin moneen asiaan, mutta ajattelen itse, että hyvä kasvisruoka on siellä keskiössä ja erilaiset suoraan tai epäsuorasti asiaan liittyvät projektit kulkevat luontevasti rinnalla
Eräs Krishna kollega sanoi kerran, että aineellinen maailma tarkoittaa sanoilla temppuilua. Erilaiset termit luovat tietynlaisia mielikuvia joita markkinointi-maailma yrittää hyödyntää. Kasvisruoka, vegaaninen ruoka, clean eating, healthy eating, luomu, superfood, detoxaus, villiruoka, etninen, paikallinen, terveysruoka, kotimainen, gluteeniton, sokeriton jne. Ja tietysti moninaiset otsikoissa olevat ainekset ja lajit: nyhtökaura, vegaaninen pekoni, smoothie-kulhot, kerrosjälkkärit, nutritional yeast jne.
Pidemmän kaavan mukaan luonnehdin omia kokkauksiani: bengalaisiin oppeihin pohjautuvaa, korkealuokkaisia, mahdollisimman paljon paikallisia ja luonnosta kerättyjä raaka-aineksia käyttävää, painopisteenä vegaanista ja gluteenitonta ruokaa jossa huomioidaan ruoan ja ruokailutilanteen kokonaisvaltaisuus ja esteettinen ilme.
Myyviä sanoja kannattaa hyödyntää, toisaalta pitää olla tarkkana, ettei rajaa itseään liikaa ja huomioi aina ajan paikan ja olosuhteet.
”Bengalilainen ruoka.” on positiivista eksotiikkaa jollekkin joka on syönyt paljon intialaista, jollekkin toiselle termi kuulostaa liian eksoottiselle, mahdollisesti myös ei-kotimaiselta, ei-paikalliselta, liian mausteiselta yms.
Todellisuudessa omat bengalilaisen keittiön kokkaus-guruni ovat experttejä useammassa muussakin etnisessä keittiössä kun ovat perusteisiin tutustuneet. Jos joku on taidokas kokki, ymmärtää ruoanvalmistuksen ja erityisesti maustamisen perusteet, samoja taitoja voi helposti soveltaa muihin yksityiskohtiin. Useamman kerran maistanut Mayapur-bhaktojen valmistamaa ensiluokkaista kiinalaista ja italilaista kasvisruokaa. Paikallisten ainesten käyttäminen on myös yksi periaate bengalilaisessa keittiössä. Bengalilainen ruoka ei ole siten millään tavoin ristiriidassa paikallisen, kotimaisen, luomun tai villivihannes-ruoan kanssa. Hyvä tuntemus raaka-aineista ja mausteista antaa kaiken tarvittavan tiedon tehdä ”detoxing” ruokaa, mutta joku haluaa tapahtumaansa ”Detoxing clean eating” ruokaa, eikä ”traditionaalista kasvisruokaa”, vaikka todellisuudessa ero näiden kahden välillä voi olla kiinni varsin pienistä hienosäädöistä.
Ei voi myöskään luvata liikoja: Käytetyt ainekset ovat mahdollisimman korkealuokkaisia, mutta 100+ henkilölle kokkaaminen ei ihan helpolla onnistu pelkistä villivihanneksista, nokkosten ja vuohenputkien kerääminen onnistuu 10:lle, muttei välttämättä 100:lle. Festivaaleilla raaka-ainesten käsittely teltassa saattaa olla osin kiellettyä ja on pakko käyttää säilykkeitä.
Omat valttini ovat, että olen opiskellut traditionaalista kasvisruoka-kokkaamista korkean tason experttien alaisuudessa, valmistanut kasvisruokaa 20v ajan, opiskellut ja opiskelen lisää ayurvedaa, mauste- ja yrttietietoa. Seuraan uusia trendejä parhaani mukaan ja olen valmiina kokeilemaan uusia innovaatioita yhdessä traditionaalisen tiedon kanssa.
Minkälaiseksi oma imagoni tarkemmin muodostuu ja keskitynkö tulevaisuudessa tarkemmin johonkin tiettyyn juttuun jää nähtäväksi, siihen asti mennään ”Hyvää vege/vegaani ruokaa 20v kokemuksella”
-Muni