Vege-kokin päiväkirja 15.3

Pidin toistaiseksi pohjoisimman kasvisruokakurssini Inarissa keskiviikkona 9.3.

Päätös kurssin pitämiseen syntyi hieman spontaanisti useamman osatekijän summana: asuntoni Rovaniemellä joutui remonttiin, tuttavalla oli asunto tyhjillään Ivalossa ja etelässä asuva ystävä ehdotti ottamaan yhteyttä siskoonsa Inarissa. Alta viikon varoitusajalla saatiin kuitenkin 6 henkilö kurssille ja lisäksi muutama henkilö aterioimaan. Kurssi pidettiin kotoisassa puutalossa n 10km päässä Inarista, oli erityisen hienoa kokata puuhellalla pitkästä aikaa!

Ruoanvalmistuksessa lämmitykseen käytettävän elementin vaikutus ruokaan kuuluu ehkä hienojakoisemman tai esoteerisemman tiedon kategoriaan, mutta on ainakin hieman hereillä oleva henkilö voi kyllä havaita sen konkreettisesti.

Ayurvedan mukaan erilaiset lämmitys-elementit paremmuusjärjestyksessä:

  1. Kuivattu lehmänlanta
  2. Puu
  3. Hiili
  4. Kaasu
  5. Sähkö

En aloita laajempaa selostusta kuivastusta lehmänlannasta, totean vain lyhyesti, että sitä käytetään hyvin yleisesti mm. Intiassa. Olen seurannut lehmänlannalla kokkaamista/lämmittämistä usein mayapurin Bhaktivedan Academyn keittiössä. Kevyttä, hyvin syttyvää, lämpöteknisesti käyttäytyy hieman eri tavalla kuin puu. Suhteellisen korkeitakin lämpötiloja saadaan aikaan, mutta vaatii ahkeraa palkeiden käyttöä.

Käytettiin sitten lantaa tai puuta, elementti tuo ateriaan ”sitä jotain”, mutta samalla lisää haastetta tarkkaavaisuudelle. Jos valmistetaan 6, 8, 12 tai useampien lajien aterioita, on väistämätöntä, että useampi laji on samanaikaisesti tulella. Kaasun ja sähkön tuottamaa lämpöä pystyy säätelemään suhteellisen tarkkaan, mutta puun ja lannan suhteen kokin täytyy olla jatkuvasti tietoinen minkälaisella kuumuudella jokainen pata lämpenee ja pitääkö tulta lisätä vai ei. Vedalaisissa tarinoissa mainitaan, että aristokraattisissa keittiöissä saattoi olla käytössä 100 tulipesää! Ei aikaa speissata kuten ashramissa sanottaisiin!

Puulämmitteisten hellojen ja myös suoraan luontoon rakennettujen tulipesien/nuotioiden yms käyttäminen kiinnostaa kovasti ja kaikki tilaisuudet pitää kursseja mahdollisimman luonnonmukaisissa oloissa pyritään hyödyntämään.

Villivihannesten käyttöä on pyritty lisäämään joka kesä ja aion olla valppaana heti kun ensimmäiset vihreät versot puskevat esiin. Bengalilainen/intialainen ruokakulttuuri saattaa kuulostaa ihmisten korvaan ei-kotimaiselta, mutta itseasiassa bengalilainen keittiö ja villivihannesten käyttö sopivat varsin saumattomasti yhteen. Bengalilaisen keittiön seuraaminen tarkoittaa ensisijaisesti tiettyjen periaatteiden seuraamista. Suomessa ei ole mitään traditonaalista kasvisruokakulttuuria, ei mitään kovin laajaa ruokakulttuuria yleensä ottaenkaan. Ymmärrys mausteiden ja mausteyrttien käytöstä ja mahdollisuuksista on varsin vähäistä, jos ei olematonta.

Intiasta tulevia oppeja ja periaatteita voi ja pitääkin  soveltaa aineksiin jota on saatavilla paikallisesti. Mielenkiinto suoraan luonnosta kerättäviin aineksiin kasvaa, mutta on edelleen varsin marginaalista. Haluan kuitenkin omalla esimerkilläni kannustaa ihmisiä hyödyntämään villivihanneksia ja yrttejä enemmän.  Koska:

  1. Kerääminen on hauskaa
  2. Uudet makuelämykset
  3. Ekologisuus
  4. Puhtaus
  5. Taloudellisuus
  6. Omavaraisuus

Suomen luonnon elementtejä hyödyntävien, myös ulkoisesti mahdollisimman elämyksellisten ja esteettisten tarjoiluiden toteuttamista valmistellaan ja suunnitellaan kovaa vauhtia. Yhteistyökumppanit ja apulaiset ovat etsinnässä, se on tullut opittua, että ulkoiseen hifistelyyn panostaminen vaatii apuvoimia. 5-6 lajin valmistaminen 10 henkilölle vaatii tarkkaavaisuutta ja ilman apulaista kapasiteetti panostaa tarjoiluun, annosten estetiikkaan ja yleiseen koristeluun on rajallinen.

-Muni

Ps. Monenlaista projektia on neuvotteluissa toukokuulta syyskuulle, mutta kaikkia ei ole lytöty lukkoon. Kokkauskursseja/catering-palveluita/luentoja yms voi mieluusti kysellä